Seppo-chan ja 5 miljoonan euron basisti ~SuG Helsingissä~

Tiistaipäivä alkoi varsin jännittyneissä tunnelmissa. Nyt olisi viimein se päivä, jolloin yksi 

odotetuimmista Jrock-bändeistä pitää heidän ensimmäisen Suomen keikkansa. Mä olin jo alkanu heittämään toivoa siitä, ettei SuG koskaan tulisi Suomeen. Toisin kävi; viimein monen vuoden odotus päättyi. Ovet avattiin 18:00 aikaan, mutta tunnetusti keikalle lähdettiin hyvissä ajoin ja olinkin Helsingissä jo yhdeltä. Noin kolmen aikaan sitten päädyin jonottamaan. Jonotuksen alussa ei ollut kovinkaan kylmä, mutta noin puolessa välissä alkoi jo varpaat olemaan tunnottamat kaikesta siitä kylmyydestä. Itse jonkin verran tärisin, mutta en tiedä sitten johtuiko se vaan siitä että olin niin jännittinyt.

Keikka alkoin noin 20 minuuttia jäljessä aikataulusta (ainakin niin paljon). Se ei kyllä paljoa latistanut tunnelmaa, kun ottaa huomioon, että yleensä kaikki keikat alkavat myöhässä. Heti kun jäsenet astuivat lavalle, yleisö huusi todella lujaa. Olihan tämä varmaankin lähes kaikkien ensimmäinen kerta nähdä SuGun jäsenet livenä. Keikka alkoi MISSING kappaleella. Tunnelma oli jo heti katossa. Tuntui jotenkin sanoinkuvaamattomalta kuulla Takerun ääni livenä. Keikka oli lähes koko ajan todella energinen. Olisi voinut luulla, ettei tunnelma enää sen kovemmaksi olisi noussut. Toisin kävi, kun Love Scream Party pärähti soimaan. Kaikki hyppivät ja tanssivat innoissaan tämän nostalgisen kappaleen tahtiin. Kappaleeseen kuuluva Chiyun bassosoolo kuulosti kyllä erittäin mahtavalta livenä!

Oli todella hienoa, että bändi jutteli paljon yleisön kanssa! Jossain vaiheessa Takeru alkoi selittämään Masatosta jotain ja hän sanoi Masatoa "she" sanalla ja Masato katsoi Takerua pitkään ja toisti "she?... SHE?!!!" eikä Takeru heti tajunnut, että oli sanonut väärin. Lopulta hän tajusi virheensä ja puhui Masatosta "he" pronominilla. Tämä hupaisa kielioppivirhe aiheutti yleisössä naurut. Bändin muutkin jutut aiheuttivat paljon naurua. Kuten esimerkiksi se, kun Takeru ilmoitti, että viidellä eurolla saa Chiyulta (en muista tarkkaan, että tarkoittiko Takeru Chiyuta) pusun. Pian sitten tämä hinta nousikin viiteen miljoonan. Kaikki vain nauroivat, kun Takeru esitti antavansa meille faneille näkymätöntä rahaa. Toinen hauska momentti oli, kun yhtäkkiä Chiyu karjuu ihan täysillä "PERRRKELE" venyttäen R-kirjainta pitkään ja se kuulostikin vahvalta suomalaiselta R:lltä. Tämä aiheutti yleisössä kunnon naurut. Taas. Myös Yuji hauskuutti yleisöä, kun hän suomeksi tokaisi "Minun nimeni on Seppo". Tämä sai kaikki nauramaan hölmistyneinä, että mistä Yuji oli repässyt tämän Sepon. Mietin vieläkin mistä herra oli juuri tämän suomalaisen miehen nimen keksinyt. Ei kai vain kukaan ollut näyttänyt hälle Seppochu videota. Toivottasti ei.

Kaikin puolin SuG veti mahtavan keikan, jolla tunnelma oli koko ajan katossa ja nauru raikasi. SuG kyllä on mahtava live-bändi. Jos he joskus toisen kerran eksyvät tänne Pohjolaan, niin todellakin olen menossa uudestaan heidän keikalle!

SuGさん本当にありがとうございます！
コンサートは楽しかったです。
いっぱい笑いとエネルギーでした。

Katsaus suosikkeihin: DaizyStripper

Oli vuosi 2009. Sinä vuonna oli julkaistu kokoelmalevy nimeltä J-Visual[ism] 2. Levyssä oli koottuna yhdeksän eri visual kei - bändiä. Jokaiselta bändiltä levyssä oli kaksi kappaletta. Lähes kaikki levyn bändit olivat hyviä. Yksi bändi erottui jotenkin hyvin musiikillaan. Tämä bändi oli nimeltään DaizyStripper. Tykästyin laulajan omalaatuiseen ääneen. Ei kauaa mennyt, kun olin jo etsimässä lisää tietoa tästä bändistä. Selvisi, että bändi oli perustettu 2007 ja bändiin kuuluu jäsenet; Yuugiri (laulu), Nao (kitara), Mayu (kitara), Rei (basso) ja Kazami (rummut).

Mulle DaizyStripper on ollut aina yksi kärkilemppareista. Jokin tässä bändissä on sellaista mikä saa mut aina vaan innostumaan. DaizyStripper on sopivan visual kei olematta kuitenkaan yliampuva. Bändin musiikki on sopivan monipuolista, mutta musiikissa on aina se heille ominainen soundi.

On muuten hauskaa huomata kuinka paljon jäsenet ovat muuttuneet kuluneuden vuosien aikana. Ylempi kuva on vuoden 2008 kieppeiltä ja alempi kuva on 2015 toukokuun paikkeilta. Mä en oo muuten ole ikinä näiden vuosien aikana saanut päätettyä itselleni sitä YHTÄ lempijäsentä. Mulla on Daizyista ollu aina kaks lempparia, Nao ja Mayu. Rakastan Naon ihanaa hymyä ja Mayusta tykkään koska se on jotenkin mun mielestä cool ja luttana samaan aikaan.

Oikeesti ei näistä kahesta osaa päättää kumpi ois parempi... 

Jos ei ole vielä tutustunut DaizyStripperiin niin suosittelen lämpimästi! ♡

Iskelmämusiikkia japanilaisittain?

Oon tämän vuoden aikana tutustunut uuteen musiikkityyliin japanilaisessa musiikissa. Nimittäin japanilaiseen "iskelmään" eli kayoukyoku-musiikkiin. Mä oon aina tykännyt tango/iskelmätyylisestä musiikista. En tiedä miksi. Joten kun törmäsin kayoukyokuun niin tykästyin tähän musiikkityyliin heti. Kayoukyokuun törmäsin, kun D=OUTin laulaja Kouki julkaisi ensimmäisen soolobiisinsä. Herra oli ryhtynyt kayoukyoku-laulajaksi. Ensikuulemalta biisi kuulosti lähinnä huvittavalta sillä onhan Kouki rock-bändin laulaja ja nyt vetelee iskelmähumppaa. Kuuntelin biisiä sitten monta kertaa putkeen. Kyseessä siis tämä kappale.

Onhan se jo ulkonäöllisesti erittäin iso muutos. Vasemmalla siis tämä Koukin "iskelmälaulaja-look".

Tykästyin Koukin kappaleeseen aina vain enemmän ja enemmän. Jonkin ajan päästä jotenkin Twitterin ihmeellisessä maailmassa löysin uuden kayoukyoku-artistin. Tai no pikemminkin yhtyeen tai laulurymän, miksi sitä ikinä voisi kutsua. Kyseessä siis Junretsu-niminen ryhmä johon kuuluu kuusi jäsentä. Erikoista tässä tekee sen, että ryhmässä on vain yksi henkilö joka laulaa. Muut jäsenet tanssivat sekä laulavat hieman taustalla.

Keskellä eturivissä ryhmän päälaulaja Yujiro Shirakawa

Ensimmäinen kappale jonka kuulin tältä ryhmältä oli nimeltään Hoshi furu yoru no sanba. Tätäkin biisiä tuli sitten kuunteltua monta kertaa putkeen. Edelleenkin se on yksi kuunneltuimpia kappaleita. Kiinnitin heti melkein huomioni myös Shirakawan ulkonäköön. Herra sattuu olemaan mielestäni varsin karismaattinen ja komean näköinen pukeutuessaan pukuun. Löysin heiltä myös muutaman muunkin kappaleen ja tykkään niistäkin erittäin paljon. Syyskuussa ilokseni huomasin, että heiltä oli tullut uusi musiikkivideo ja biisin nimi oli Konya wa doramachikku.

En ole vielä muihin kayoukyoku-laulajiin törmännyt. Tai en semmoisiin joilla olisi mielestäni kivoja kappaleita. Ehkä vielä joskus löydän jälleen uuden tuttavuuden tästä genrestä.

Jännittää

Mua jännittää. Ja ihan syystäkin.

Viime viikolla huomasin, että A9 pitää keikan Tokiossa silloin kun olen siellä ystäväni kanssa joulukuussa. Totta kai heti oli pakko ottaa heti selvää että a) missä keikka pidetään ja miten sinne pääsee b) miten saa hankittua liput. No pian selvisi että ainoastaan japanilaiset voivat tilata liput keikalle eräältä nettisivustolta. No ei siinä muuta kuin viestiä viime vuoden japanilaisvaihtarille ja kysymään että voisiko hän auttaa. Ja pystyihän auttamaan. Hän ei itse osannut tilata, mutta hänen serkkunsa sitten hoiti lipputilauksen ja näin saatiin helposti liput.... ei kun hetkinen! Eihän tämä näin yksinkertaista saa olla. Selvisi, että nyt ei heti niitä lippuja saanut vaan ne arvotaan seuraavan viikon keskiviikkona. Niimpä tietysti. No eipä siinä mitään. Tämä serkku teki "lippuhakemuksen" ja jäimme sitten odottamaan keskiviikkoon asti. Olo oli niinä odottelupäivinä varsin jännittynyt. Koko ajan oli mielessä liput ja olin jo varma ettei niitä lippuja ikinä tulla saamaan kun mulla on aina todella huono arpaonni. Pian keskiviikko koitti ja japanilaisvaihtari pisti sitten mulle viestiä juuri sopivasti kun psykologian tunti oli loppunut. Avasin viestin ja siinä luki että oltiin kaverin kanssa voitettu liput tälle keikalle. Juuri sillä hetkellä mua alko tärisyttää pahasti ja koitin siinä rauhallisesti pakata kirjat reppuun. Menin siitä sitten oikopäätä kertomaan kaverille nämä hyvät uutiset. Hänkin oli hyvin iloinen.

Nyt on perjantai ja en voi vieläkään sisäistää sitä, että mä tuun näkemään A9:n eli toisin sanoen vanhan Alice Ninen jota olen jo monet vuodet kuunnellut ja fanittanut. Vielä ei ole tietoa millaiset paikat saatiin, mutta ne ovat kuitenkin istumapaikat, joten paikat ovat luultavimmin parvella. Keikkapaikka on nimeltään EX THEATER ROPPONGI jonne mahtuu vissiin noin reilu 2000 ihmistä. Eli tulossa vissiin tähän asti isoin keikka missä olen ollut.

DIAWOLF

DIAWOLF on A9:n (entinen Alice Nine) jäsenten, laulaja-Shoun ja kitaristi-Toran sivuprojekti. Tämä bändin toiminta julkistettiin samana päivänä, kuin entinen Alice Nine teki comebackin A9 nimellä. Kaksikon musiikki eroaa joissain määrin A9:n musiikista; DIAWOLFin musiikki on astetta raskampaa vahvoine kitaroineen sekä karjumisella. Kaksi julkaisi ensimmäisen kappaleensa 1.4.2015 joka kantaa nimeä Rebellion. Pian sen jälkeen, 1.7 ilmestyi ensimmäinen minialbumi, joka kantaa samaa nimeä kuin heidän ensimmäinen biisinsä. Tässä kuussa kaksikolta ilmestyy jälleen uusi minialbumi, joka kantaa nimeä Turbulence. Minialbumilla kuullaan 5 uutta biisiä, joista on jo teaserit DIAWOLFin virallisella Youtube-kanavalla. Tämä minialbumi julkaistaan 18.11.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan kaksikon musiikkiin, varsinkin jos hieman raskaampi musa on mieleeen. Itse vasta vastikään olen heihin törmännyt, vaikka olenkin ollut Alice Ninen fani pitkään. Ei sitä kaikkea heti tule huomatuksi.

Alla joitain linkkejä liittyen DIAWOLFiin
Viralliset sivut
Facebook - sivut
Instagram
Toran Instagram
Shoun Instagram

Rakkaudesta japanilaiseen musiikkiin vuodesta 2008

nowplaying: Daichi Miura - Unlock

Tämä blogi tulee käsittelemään japanilaista musiikkia, joka on yksi rakkaimmista asioista minun elämässä. Törmäsin japanilaiseen musiikkiin vuonna 2008 ja siitä blogin nimikin juontaa juurensa. Blogissa tulen käsittelemään lähinnä niitä artisteja ja bändejä joista itse tykkään. Tätä blogia kirjoitan lähinnä vain omaksi ilokseni. En vielä tiedä minkätyyppisiä kirjoituksia tänne aion väsätä. Tänne varmaankin tulee aika paljon keikkapostauksia, sillä aika useasti tulee käytyä keikoilla.