Paikalla DaizyStripperin in-store-eventissä

Tokiossa ollessani sain mahdollisuuden osallistua DaizyStripperin in-store-eventtiin, joka pidettiin 23. joulukuuta Shibuyan ZEAL LINK-levykaupassa. Olin jo ottanut hyvissä ajoin selvää kyseisen eventin ajankohdasta ja itse levykaupan sijainnista. Levykauppa löytyikin aika helposti japanilaisten kaverien avulla. Shibuyan asemalta levykaupalle oli alle kymmenen minuutin kävelymatka.        
Matkalla levykaupalle jännitys sen kuin yltyi yltymistään. Jännitti tosi paljon päästä tapaamaan yksi niistä suosikkibändeistä.

Paikan päällä jaettiin kaikille osallistujille liput, mutta lipun saamiseksi edellytti se, että piti ostaa yksi DaizyStripperin uusimmista julkaisuista. Valitsin heidän singlekokoelmalevyn A-version. Levy ostoskassiin, lippu kouraan ja jonon hännille. Levykauppa oli varsin pieni ja paikalle oli tullut varsin kiitettävästi porukkaa, joten tunnelma oli varsin tiivis. Siinä sitten odotettiin vuoroa, että pääsisi ulos jonottamaan. Ihmisiä päästettiin lipun numerojärjestyksessä ulos. Pian itse pääsin odottelemaan ulos. Ulkona sitten vielä joutui odottelemaan tovin jos toisenkin. Onneksi ei ollut ollenkaan kylmä, joten oli varsin mukavaa odotella. Jännitys tässä vaiheessa oli todella suuri. Katselin ihmisiä jotka olivat tulleet juuri pois tapaamistilasta. Kaikilla oli hymy huulilla. Oli hauska huomata, että paikalla oli myös pienten lasten äitejä. Ei siis omien lastensa holhoajina, vaan bändin faneina. Tosin nämä äidit eivät kyllä olleet mitään neljäkymppisiä.

Pian sitten oma lippunumeroni ilmoitettiin uudestaan ja oli sitten määrä mennä rappusia alas kellarikerrokseen. Ennen sisälle mennessä piti näyttää aikaisemmin saatu lippu tarkistajalle ja tämä sitten antoi pienen valkoisen lapun, jossa oli palloja. Näihin palloihin piti sitten kirjoittaa kunkin jäsenen nimi miten heidät haluaa asetella yhteiskuvaan. Itselleni oli heti selvää, että haluan Mayun ja Naon viereeni. Muut jäsenet laitoin satunnaiseen järjestykseen.

Jono kulki aika nopeasti, mutta siinä ehti hyvin katsella bändiä. Muistan kun tässä tilanteessa en osannut ajatella kovin paljoa mitään järkevää. Tuntui niin sanoinkuvaamattomalta, että DaizyStripper on siinä parin metrin päästä musta ja ihan juuri pääsisin heidän kanssa samaan kuvaan. Pian sitten oli oma vuoroni päästä kuvaan heidän kanssaan. Ujona menin Naon ja Mayun väliin. Kuvaushetki oli hetkessä ohi ja kuvan jälkeen kiitin bändiä kumartaen pienesti. Tästä tilanteesta muistan vain Naon suloisen hymyn ja sen kun he kiittivät minua. Lähes heti kuvaaja antoi minulle oman polaroid-kuvani ja sitten vain oottamaan kuvan kehittymistä. Hymyssä suin katselin kuvaa samalla poistuessani ZEAL LINKin tiloista yhtä muistoa rikkaampana.